 |
| Job Ramosin huone ennen |
 |
| Job Ramosin huone ennen |
 |
| Sama huone valmiina |
Tulevan näyttelyn suunnittelu aloitetaan heti edellisen jälkeen. Parhaimmillaan Biennaalin kanssa voidaan siis työskennellä pari vuotta. Museossa katsotaan aina tulevaan, samaan tyyliin kuin vaikka muotimaailmassa. Uusia näyttelyideoita on koko ajan vireillä. Meidän museossamme tehdään niin historian kuin nykytaiteen näyttelyitä, joten tekemistä on kaksin verroin. Toki näyttelyiden kestot vaihtelevat kovastikin parin kuukauden pyrähdyksistä lähes vuoden kestäviin pitempiin näyttelyihin.
Koska Turku Biennaalin työt liittyvät aina ennalta-asetettuun teemaan, on ensimmäinen askel tämän teeman määrittäminen. Syksyllä museossa järjestetäänkin teemanäyttelyitä tarkasteleva seminaari, jossa aihetta pohditaan tarkemmin (kts. http://biennaali2011.viidakkorumpu.fi/kalenteri/ kohta Onko teemalla väliä? -seminaari). Pian teeman valinnan jälkeen aletaan pohtia ja selvittää mitkä tahot voisivat tulla mukaan tukemaan ja sponsoroimaan tapahtumaa. On siis tavallista, että suuremmissa näyttelyissä kuluja jaetaan useamman toimijan kesken. Tänä vuonna Turku Biennaalia olivat tukemassa Hartela, Turun Sanomat, Turku Energia, Opetus- ja kulttuuriministeriö, FRAME, Italian kulttuuri-instituutti Suomessa, Pro Arte -järjestö Venäjältä, espanjalainen kulttuurijärjestö AC/E, Ramon Llull -instituutti sekä Espanjan suurlähetystö Suomessa. Yhteistyötahojen lähestyminen ja heidän kanssaan neuvotteleminen ovat projektikoordinaattorin, tässä tapauksessa Ars Novan amanuenssin, vastuulla.
Tämänvuotisen Biennaalin kohdalla avainasemassa oli kuraattorien mukaan kutsuminen. Valinnat tehtiin lähinnä aiempaan yhteistyöhön ja kontakteihin nojaten. Kuraattorien vastuulle puolestaan jäi taiteilijoiden löytäminen ja valitseminen omasta maastaan. Ennen tätä vuotta taiteilijoiden valinta on tapahtunut avoimen portfoliohaun kautta. Nyt tapetilla ovat siis kuraattorit ja heidän työnsä sekä roolinsa taidemaailmassa. Yhteistyö kuraattorien ja taiteilijoiden kanssa edellyttää museolta paljon yhteydenpitoa ja kokoustamista.
Näyttelyn varsinainen suunnittelu ja ideointi pyritään käynnistämään hyvin pian. Luonnollinen askel on ottaa yhteyttä valittuihin taiteilijoihin. Samalla aletaan jo miettiä näyttelyjulkaisua, joka on hyvin merkittävässä osassa. Tänä vuonna taiteilijat saivat itse ehdottaa niitä kirjoittajia, jotka tekisivät heitä koskevat tekstit. Näyttelyjulkaisun yhteydessä ei sovi unohtaa käännösrumbaa ja graafista osuutta, jotka valmistuvat yleensä aivan viime metreillä.
Turku Biennaali on valmistelujen osalta siinä mielessä hankala, että näyttelyyn tulevat työt ovat uusia ja hyvin paikkasidonnaisia, siis Biennaalia varten tehtyjä. Tästä syystä taiteilijat pyrkivätkin käymään museolla ennen näyttelyä. Itse työt saattavat valmistua vasta juuri ennen näyttelyn avajaisia. Kukaan ei siis välttämättä tiedä, millainen teoksesta tarkalleen tulee. Niinpä näyttelyjulkaisun ja muiden tiedotteiden tekeminen on hyvin haastavaa: mitä voi kertoa ja kirjoittaa työstä, jota ei ole vielä edes olemassa? Tässä suhteessa avain onneen on hyvässä ja huolellisessa suunnitelussa. Homma pysyy koossa ja aikataulussa vain tämän avulla.
 |
| Giulio Frigon huone ennen |
 |
| Sama huone valmiina |
Alkuvaiheita seuraa käytännön järjestelyt. Muutamaa kuukautta ennen näyttelyn avajaisia aletaan miettiä, miten taiteilijat saadaan paikalle ja majoitettua. Yhtälailla on suunniteltava tarkkaan teosten kuljetuksia. Logistinen koordinointi voi olla yllättävänkin hankalaa, kun teokset halutaan saada museoon oikeaan aikaan eri puolilta maailmaa. Varsinkin kuljetusvaiheessa suunnitelmiin voi tulla muutoksia ja ilmetä yllättäviä ongelmia: yhden taiteilijan teos ei ehdi valmistua sovittuun kuljetukseen mennessä ja täten myöhästyttää muiden teosten saapumista museoon, teoksen osia unohtuu kuljetuslaatikosta kotimaahan ja paikanpäällä museossa on keksittävä korvaavia materiaaleja.
Avajaisten yhteydessä järjestetään aina tiedotustilaisuus. Tätä varten on valmistauduttava, kuten myös itse avajaisia. Museossa laaditaan tiedotteita ja pohditaan sopivia markkinointitapoja. Avajaisia varten tehdään kutsuvieraslista ja ohjelma sekä hiotaan muita yksityiskohtia. Paria viikkoa ennen varsinaista h-hetkeä kutsuja ja mainoksia postitetaan eri puolelle Suomea ja maailmaa.
Museolla on myös oma rakennustiimi, joka toimii museomestarin johdolla. Keskusteluja käydään alusta asti kuraattorien, taiteilijoiden sekä museon työntekijöiden välillä. Teokset asettavat aina erilaisia vaatimuksia tarvitsemalleen tilalle. Niinpä huonejakoa ja ripustamista suunnitellaan yhdessä. Tässä kohdin amanuenssi pitää lankoja käsissään. Lopullista huonejakoa tehdessään amanuenssin on myös otettava huomioon tilojen toimivuus kävijöiden ja opastusten kannalta. Kaikkien vaatimusten pohjalta rakennustiimi tekee materiaalihankintoja ja suunnittelee näyttelyn pystyttämisen yksityiskohdat. Noin viikkoa ennen avajaisia alkaa varsinainen rakentaminen. Edellinen näyttely puretaan: teokset pakataan säilytystä tai kuljettamista varten, huoneita maalataan ja seiniä pystytetään. Tässä vaiheessa museotilat näyttävät rakennustyömaalta.
Samoihin aikoihin uudet teokset saapuvat museolle. Tänä vuonna taiteilijoiden työt ovat hyvin erilaisia: mukana on videoita, sanainstallaatioita sekä vasta paikanpäällä rakennettavia teoksia. Näin ollen museon rakennustiimi teki yhteistyötä taiteilijoiden kanssa heidän töidensä ripustamisessa ja installoimisessa. Tämäkin vaihe vaatii paljon suunnittelua ja joustamista, sillä työvaiheet on ajoitettava sen mukaan, miten taiteilijat saapuvat museolle.
 |
| Essi Kausalaisen huone ennen |
 |
| Installoimisvaihe |
 |
| Huoneen yksi nurkka valmiina |
Teosten saapuessa yleensä amanuenssi tai konservaattori vastaa niiden tarkistamisesta ja konservointiraporttien tekemisestä. Samanmoiset raportit tehdään myös näyttelyn päätteeksi. Näin ollaan koko ajan perillä siitä, missä kunnossa teokset saapuvat ja lähtevät. Pientä päänvaivaa saattaa joskus aiheuttaa teosten valtavien kuljetuslaatikoiden säilöminen näyttelyn ajaksi. Työt siis matkaavat näyttelyn päätyttyä seuraavan paikkaan samoissa laatikoissa.
Lopulta koittaa avajaispäivä tiedotustilaisuuksineen ja juhlineen. Tässä vaiheessa toivotaan, että kaikki työt on saatu valmiiksi aikataulussa. Rakennustiimi työskentelee avajaisia edeltävän viikon hyvin intensiivisesti viikonloput mukaanlukien. Joskus joudutaan paiskimaan hommia öisinkin. Itse avajaisissa riittää myös puuhaa. Museon on vastattava päivän ohjelman etenemisestä ja vieraiden viihtymisestä. Parhaassa tapauksessa avajaisissa kuitenkin vallitsee rentounut ja iloinen ilmapiiri, juhlitaanhan silloin pitkällisen projektin valmistumista ja onnistumista.
 |
| Tiedotustilaisuudesta |
 |
| Tiedotustilaisuudesta |
 |
| Taiteilijoiden kukitus avajaisissa |
 |
| Avajaisten kutsuvieraita |
Kuten tästä voi päätellä, näyttelyn toteutuminen ei ole koskaan vain yhden hengen aikaansaannosta. Se on yhteistyön tulosta, jossa jokaisella osallistujalla museotyöntekijästä taiteilijaan on oma tärkeä roolinsa. Toki näyttelyn onnistuminen kokonaisuudessaan on viime kädessä amanuenssin vastuulla, mutta palaset loksahtavan kohdilleen vain, jos kaikki auttavat toisiaan.
Itse museotyö on siis hyvin luovaa. Näyttelyiden suhteen erilaiset yllätykset ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Yllättäen ilmeneviä ongelmia ja mutkia on kyettävä ratkomaan nopeasti ja luovasti. Yksikään työpäivä ei ole samanlainen kuin muut, sillä niiden kulkuun vaikuttavat lukuisat eri tekijät kuten museokävijät, taiteilijat ja yhteistyökumppanit. Näyttelyä suunniteltaessa ja rakennettaessa ei saa tyytyä mihin vain. On tavoiteltava parhainta mahdollista lopputulosta. Tämä täydellisyyden tavoittelu näkyy kävijöille asti ja lisää varmasti oman työn miellekkyyttä. Mikä olisikaan parempaa kuin se, että kaikki prosessissa mukana olleet voivat sanoa olevansa tyytyväisiä siihen, mitä lopulta saatiin aikaan, valmiiseen näyttelyyn.
 |
| Cia Rinteen huone ennen |
 |
| Sama kohta valmiina |
 |
| Cia Rinteen huone ennen |
 |
| Sama huone valmiina |
Olen huomannut, että museokävijät saattavat vierastaa nykytaidetta. Ajatellaan, että se on vaikeaa. Ei ole tavatonta, että meidän museoomme tullaan katsomaan vain historiallista puolta ja sivuutetaan nykytaide kokonaan. Anderssonin kanssa aiheesta keskustellessani hän painotti, että jokaisella ihmisellä on vapaus ja kyky tulkita taidetta. Sitä varten ei tarvitse käydä kouluja, vaan jokainen voi tarkastella teoksia omista lähtökohdistaan ja kokemuksistaan käsin. Taide on aina kuva tai kommentti elämästä. Jos on kiinnostunut elämästä, on varmasti jossain määrin kiinnostunut taiteesta.
Nykytaiteessa fyysinen ja ulkoinen juju eivät välttämättä ole hallitsevia, toisin kuin ehkä perinteisemmässä taiteessa. Sen sijaan tärkeitä ja keskeisiä ovat kaikki ne ajatukset ja ideat, joita työt katsojassa herättävät. Anderssonin sanoin taiteilija voidaan nähdä henkilönä, joka katselee elämää ja nostaa siitä taiteen keinoin esille kiinnostavia asioita. Jokaisella ihmisellä on siis elämänkokemuksensa perusteella kyky ja valmius tulkita näitä arjen huomioita. Se voi vaan vaatia aikaa ja hieman viitseliäisyyttä.
Kaikesta taiteesta ei kuitenkaan tarvitse pitää. Nykytaidetta voi ja saa myös kritisoida. Kenties tällä tavoin työt jopa keräävät ympärilleen lisää merkityksiä. Biennaalia opastaessani olen huomannut, että jotkut teoksista ovat selvästi suositumpia kuin toiset. Ehkä niissä on jotain, mikä tavoittaa helpommin usean kävijän ajatusmaailman. Nykytaidetta voi myös verrata muihin taiteenmuotoihin: eivät kaikki pidä rock-musiikista tai kauhuleffoistakaan. On silti aivan mahdollista, että joskus törmää odottamattaan nykytaiteen työhön, joka koskettaa.
Kannattaa siis antaa näyttelyille mahdollisuus. Niiden takana on usean ihmisen työpanos ja paljon ponnisteluja. Näyttelyt myös tehdään, tai ainakin ne pitäisi tehdä, juuri kävijöitä varten. Tavoitteet toki saattavat vaihdella: joskus kävijöitä halutaan haastaa, herätellä ajattelemaan tai yksinkertaisesti miellyttää. Tällä kirjoituksella olen kuitenkin halunnut tuoda esiin sen, että museotyö on paljon muuta kuin ne kaikista ilmeisimmät asiat. Itse olen valtavan iloinen siitä, että olen nyt saanut olla osaltani mukana juuri tämän näyttelyn toteuttamisessa.
Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti